Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 Simon Beckett: Luihin kirjoitettu
08.07.2013 11:30 | Mika Kähkönen

Simon Beckett: Luihin kirjoitettu

(WRITTEN IN BONE, 2007)

Suom. Kimmo Lilja. Karisto 2009. 452 s.

 

Vein nuorimman tyttäreni elämysmatkalle antikvariaattiseen kirjakauppaan. Oli korkea aika. Perinteet edellyttivät. Mukaan tarttui pari lasten- ja nuortenkirjaa ja pitihän minun itsenikin jotain saada. Ostin siis Simon Beckettin Luihin kirjoitetun, vaikka luulin, että miehen esikoinen jää hänen kirjoistaan kohdallani ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ehkä siinä sittenkin oli jotain erityistä.

Luihin kirjoitettu vie Beckettin vakiosankarin kuolinsyyntutkimuksen erikoislääkäri David Hunterin Runa-nimiselle Hebridien saarille. Saarelta on löytynyt syrjäisestä mökistä pahasti kärähtänyt ruumis. Oikeastaan siitä ei ole jäljellä kuin luut ja mikä erikoisinta, täysin palamattomana säilyneet jalkaterät ja toinen käsi. Totta kai pian selviää, että ruumis kuuluu naiselle, joka on mitä suurimmalla todennäköisyydellä murhattu. Puhkeaa myrsky joka eristää väen saarelle ja estää tutkijaryhmää saapumasta mantereelta, eikä aikaakaan, kun kaikki viestintävälineet lakkaavat toimimasta – rikottuna, tai muuten vain. Samalla tapahtumat alkavat vyöryä ei toivottuun suuntaan. Todistusaineistoa tuhotaan ja lisäruumiita syntyy. On selvää, että murhaaja oleilee edelleen saarella, eikä jää odottamaan kiinnijääntiään.

Beckett osaa koukuttaa. Tarina lähtee vauhdilla käyntiin ja sen tärkein, sekä hiljaisin, henkilö esitellään ensimmäiseksi, eli ruumis. Hitusen vähäpätöiseltä kuulostavalla syyllä huippututkija houkutellaan saarelle ja tapahtumiin. Kelvatkoon. Tapahtumaympäristö ja olosuhteet ovat kiinnostavia myrskyineen ja suljettuine yhteisöineen. Nippelitietoa kirjailija viljelee kohtuudella ja välttyy luennoinnilta. Voisi sanoa, että mies on maustanut lihasoppansa kohtuudella. Lihan maun pitää erottua, vaikka sitten vähän kärähtäneenäkin. Henkilöhahmoista löytyy kaikki tarvittavat palikat: kelpo eläkeläispoliisi, innokas vasta-alkajapoliisi, juoppo vanhempi poliisi, utelias toimittaja, baarin räyhähenki, paikallinen ökymies kauniine vaimoineen ja muuta paikallista väkeä.

Rikosjuonen tämä englantilainen vapaa toimittaja on rakentanut yhtä lailla huolella. Kun itse ongelma on esitetty ja tarvittavat henkilöhahmot esitelty, on aika pistää rähinäksi. Ajattelin lukiessa, että nyt olisi sen aika ja niin tapahtuikin – heti seuraavassa luvussa. Käännettä seuraa uusi käänne, jota seuraa taas uusi käänne ja niin edelleen. Kierrokset kasvavat ja hetki jolloin syyllinen paljastuu lähestyy vääjäämättä. Tässä vaiheessa tarinaa uskottavuus alkaa vähintäänkin natista. Kirjailija kieputtaa hahmojaan, selittää ja perustelee, ehkä liikaakin, mutta myös yllättää. Kaikeksi lopuksi mies jättää sankarinsa tilanteeseen, josta pääsee selville vain lukemalla sarjan seuraavan teoksen. Kätevää.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com