Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 Liikkakerhon ikävät jatkot
14.12.2017 10:18 | Mika Kähkönen

Suvi Piiroinen: Pahaa parempi

MurhaMylly-sarja 147. Myllylahti 2016. 320 s.

 

Kuopiolaisen opettajana työskentelevän kirjailija Suvi Piiroisen esikoisjännitysromaanin matka käsiini sai alkunsa runsas vuosi sitten, kun esiinnyin hänen ja Jukka Niskasen kanssa Joensuun Suomalaisessa kirjakaupassa. Vietettiin Dekkarilauantaita. Suvi on entisiä joensuulaisia. Syntyi kirjavaihtari-ajatus, mutta vasta tilaisuuden jälkeen ja jäi lopulta toteutumatta, mutta eipä haitannut. Kiinnostus hänen teokseensa jäi kytemään ja pitihän kirjailijakollegan esikoinen lopulta lukea, nyt toki vain kirjastosta lainattuna. Tuli nimittäin kiire, mikäli halusin välttyä lukuruuhkalta. Suvilta ilmestyi nyt syksyllä jo jatkoa. Menetetyt-uutukaisen hommasin toki itselleni, kun satuin Helsinkiin yhtä aikaa kirjamessujen kanssa ja päädyin tapahtumaan. Se onkin sitten jo toinen juttu.

Esikoisteoksen Pahaa parempi tekee mielenkiintoiseksi tapahtumapaikka Joensuu. No, kun satun asumaan siellä ja paikkakunta on vähän harvinaisempi näissä ympyröissä muutenkin. Poliisit saavat tutkittavakseen yhdeksänvuotiaan Mian katoamistapauksen. Melkein tavan mukaan tytön äiti Mirinda saapuu hakemaan tätä myöhässä liikuntakerhosta ja suo samalla sieppaajalle mahdollisuuden tekoonsa. Syy myöhästymisiin on äidin pikkutuhma sivutoimi. Kuvioon liittyy anonyymina säilyvä stalkkeri, joka on sijoitellut koulun jumppa- ja suihkutiloihin strategisesti oikeisiin kohtiin kameroita. Niiden avulla hän seurailee keskenkasvuisia ihastuksiaan. Yhtä lailla pimentoon jää itse sieppaajakin. Mikä on erityisen virkistävää, niin kirjan päähenkilön, tai yhden heistä, puhtoinen perhetausta. Tarkoitan rikostutkija Rob Peuraa, jonka tytär Lotte käy Mian kanssa samoissa harkoissa. Ihastuttava perhe. Robin työkaverilla ja esimiehellä Väinö Rossilla ei mene ihan yhtä hyvin. Väiski on yksinäinen leskimies ja kissakin kuolee. Kolmas mielenkiintoinen ja tärkeä poliisihahmo on Maria Jacobsson, jolla vaikuttaa olevan jonkinlaisia elämänhallintaongelmia. Nainen päätyy kyseenalaiseen suhteeseen, eikä ole päästä siitä enää eroon, jos haluaakaan.

Itse rikostutkinta etenee ja lopulta uuttera jalkatyö kantaa hedelmää. Jännitys tiivistyy ja juttu saadaan onnellisesti päätökseen. Mitään hirvittävän kauheaa ei kirjan sivuilla tapahdu. Tässä kohtaa pidän verrokkina joitain tämän päivän rikosromaaneja, joissa monissakaan ei kaihdeta suorastaan pornahtavaa väkivaltakuvausta. Mäiskeen kohteinakin voi olla mitä vain vauvasta vaariin. Tämän puolesta kirja sopii kaikenikäisille. Pystyn helposti kuvittelemaan Pahaa paremman ala-asteikäisten yöpöydälle, vaikka ensidekkariksi. Suosittelen.


( Päivitetty: 14.12.2017 10:26 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Joensuussa liikkuu sarjamurhaaja
14.12.2017 10:26 | Mika Kähkönen

Suvi Piiroinen: Menetetyt

MurhaMylly 162. Myllylahti 2017. 317 s.

 

Vietän Suvi-viikkoja, vaikka alkutalvea eletäänkin, nimittäin kaksi viimeisintä lukemaani rikosromaania tulee kuopiolaistuneen entisen joensuulaisen Suvi Piiroisen tekstinkäsittelyohjelmasta. Hänen esikoiseensa Pahaa parempaan verrattuna kirjan jatko-osassa kierrokset kasvavat potenssiin kymmenen. Menetetyissä elämä näyttää nyt nurjimman puolensa, eivätkä siltä säästy poliisitkaan.

Joen kaupungissa käynnistyy henkirikosten sarja. Joku on ottanut kohteekseen joukon nuoria aikuisia. Rikostutkijoilla on täysi työ selvittää tekojen yhteys toisiinsa, niiden motiivi ja erityisesti oikea epäilty. Epäilty pitää kirjanpitoa tekemällä viiltoja uhrien käsivarsiin, eivätkä poliisit voi olla varmoja asianomistajien lopullisesta määrästä. Se onnistuu vasta huolellisten taustaselvitysten jälkeen ja sitten tuleekin jo kiiru. Tarkemmin en halua selittää tapahtumia, ihan jo pelkästään siitä syystä, ettei niin tee kirjan takakansikaan. Sen takia esittelyteksti onkin aivan omaa luokkaansa. Näin pitää takannen teksti laatia, ainakin minun mielestäni.

Vaikka pidin jo Pahaa paremmastakin, saa jatko-osasta paljon viimeistellymmän vaikutelman. Mielikuvia syntyy aina brittiläisistä rikossarjoista supisuomalaiseen Robaan. Suvi ei päästä lukijaa helpolla monessakaan mielessä. Kirjassa on aimo annos tragediaa ja inhimillisiä tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahaa pahempi, voisi leikitellä nimillä. Rob Peuran, Väinö Rossin, Maria Jacobssonin, Siirin ja Peten yksityiselämissä kuohuu. Ihmiset lähentyvät, etääntyvät ja jopa poistuvat toistensa elämästä. Heidän puolestaan huomaa huolestuvansa, yhtä lailla kuin ilahtuakin. Heidän kokemuksiin on helppo yhtyä, jos on vähänkään joutunut kokemaan menetyksiä ja ongelmia ihmissuhteissa. Rikospähkinä on vaikea, mutta ihan koko aikaa ei itse tarvitse olla epäiltyjen tasalla, riittää kun tutkijat ovat – viimeistään lopussa. Senkin suhteen voi saivarrella. Yksittäinen kirja ja sen tarina on vain episodi pitkässä tarinassa. Jatkoa odotellaan. Sellainen on mahdollisesti luvassa vuonna 2019, mikä riippuu yhdestä pienestä henkilökohtaisesta jutusta. Tehkää siitä omat päätelmänne, dekkarifriikit. Ei liikaa juonipaljastuksia. Tsempit ja onnittelut Suville! 


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com