Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Chick Noir
26.03.2016 10:44 | Mika Kähkönen

Ruumiin kulttuurin numerosta 4/2016 osui silmiin Annika Liuksen kirjoittama juttu ilmiöstä nimeltä chick noir. Artikkelissa ”Paholainen pukeutuu pyjamaan” avataan tuota käsitettä ja esitetään esimerkkejä sen edustajista maailmalta. Tuo dekkarin alagenre tutkii naisten pelkoja ja ahdistuksia, yhdistelee toisiinsa avioliiton ongelmia, psykologista jännitettä, unohtamatta seksuaalista latausta. Näyttämönä on koti ja perhe ja panokset asettuvat intiimille elämän alueille. Tyypillistä on, että juuri niistä läheisimmistä ihmisistä paljastuu outoja puolia ja pelonaiheita.

Liuksen mukaan genre on kovassa nosteessa, ainakin englanninkielisessä kirjallisuudessa. Esimerkkejä löytyy merten molemmilta puolilta. Varsinaiset juuret löytyvät Amerikasta. Tunnettuja nimiä ovat ainakin Gillian Flynn teoksellaan Kiltti tyttö (Gone girl, 2012), David Nicholls teoksellaan Sinä päivänä (One day, 2009) ja S. J. Watson teoksellaan Kun suljen silmäni (Before I Go to Sleep,2011)siis jos puhutaan suomennetuista esimerkeistä. Ja kauppa käy, vaikka väheksyviäkin kommentteja satelee. Tästäkin on yritetetty tehdä joku mies-nais-juttu, vaikka noista kolmesta Liuksen mainitsemasta kirjailijasta kaksi viimeistä ovat muuten ukkoja. Heidän tuotoksiaan ei vain kuulemma tavata mainita chick noiriksi.

Suomesta ei ole artikkeliin ollut paljoakaan mistä ammentaa, vaikka chick lit jo tuttu onkin. Siitähän chick noir juontaa. Silti Lius nostaa esiin ainakin Outi Pakkasen romaanihahmon Anna Laineen ihmissuhdekärhämineen. Ja onhan naissankareita muitakin, joiden ongelmat keriytyvät rakkauden ja seksin ympärille. Noir-ulottuvuus notkuttaa vieläkin rajummin perusturvan, perheen ja kodin pysyvyyttä.

Syy, miksi kiinnitin erityistä huomiota tuohon Ruumiin kulttuurin aiheeseen on omakohtainen. Nimittäin taisi käydä niin, että kirjoitin tietämättäni tuohon tyypittelyyn sopivan teoksen. Vuonna 2013 julkaistu Pimeimmät tunnit (Myllylahti) keskittyy yksinhuoltajanaisen ongelmiin, kun tuntematon sähköpostiviestittelijä vihjailee hänen syyllistyneen johonkin anteeksiantamattomaan rikokseen. Taustalla on parin vuoden takainen avioero ja synnytyksen jälkeinen tunnekuohu masennuksineen. Siinä missä päähenkilöni joutuu selvittämään väitteiden taustoja ja viestittelijän henkilöllisyyttä, on hänen pengottava vielä kerran omat unohtuneet muistonsa. Chick noiria, eikö?

Oikeastaan tämä ei ole edes sattumaa, kun miettii omia lukumieltymyksiä. Tykkään kyllä kunnon rämistelystä, testosteroiinipilvestä, takaa-ajoista, konetuliaseen papatuksesta, ruudinkatkusta ja koko kansakunnan uhkasta, mutta kyllä kirja lähtee mukaan uutuushinnalla ilman tinkimisiä, kun siitä löytyy sopivassa suhteessa psykologiaa, ihmissuhteita ja maailmoja syleilevien teemojen sijaan käsitellään intiimejä, vain pientä ihmisryhmää koskettavia aiheita. Eiväthän nämä edes poissulje toisiaan.

Jos muuten kiinnostuit tuosta lehtijutusta ja sitä myötä Ruumiin kulttuuri-lehdestä, käy vilkaisemassa Suomen dekkariseuran kotisivuja dekkariseura.fi. Liity jäseneksi ja samalla lehden tilaajaksi. Liittymisen yhteydessä mainitse nimeni sähköpostiviestissä, tai liittymislomakkeen viestikentässä ”houkuttelijana”. Ei muuten, mutta minut voidaan palkita, jos kunnostaudun värvärinä.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com