Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

Subscribe RSS

 Espoon rantamaraton 2014
22.09.2014 10:52 | Mika Kähkönen

Espoon rantamaraton juostiin nyt lauantaina 20.9 aurinkoisen kelin merkeissä. Minäkin juoksin, koska vuosiloma sattui sopivasti syyskuulle, Jyväskylän Finlandiamaraton ja Kuopion maraton on jo nähty, jälkimmäinen pariinkin kertaan ja ajankohta osui muutenkin ”kuntopiikkiin”. Niin ainakin toivoin ennen lähtöä, mikä joka kerta on yhtä jännittävä. Matkaa pitää kunnioittaa ja on oltava omien voimien suhteen realistinen – tämän reitin kohdalla erityisesti.

Nyt järjestetty tapahtuma oli Espoossa luvussaan seitsemäs, eli ensimmäinen näki lähtijäjoukkonsa vuonna 2008. Rantamaratonin järjestäjinä toimii kolme espoolaista yleisurheiluseuraa, eli Esbo IF, Espoon Tapiot ja Leppävaaran Sisu. Tapahtumapäällikköä lukuunottamatta porukka toimii talkoilla ja jos kirstun pohjalle jää jaettavaa, se menee seurojen toiminnan tukemiseen. Ja jäähän sitä, vaikka menojakin varmasti koituu. Monet kaupalliset nimikkeet olivat edustettuna, kuten kuuluu ja toivat varmasti tarpeellisen tukensa järjestäjille. Firmoille, juoksunumeroiden noutamiselle ja vaatesäilytykselle oli varattu Otahalli. Kuten muissakin vastaavissa tapahtumissa, oli myös Espoossa panostettu matkavaihtoehtojen ja lajien monipuolisuuteen. Persoonallisen lisän toi Kickbike-kymppi, josta valitettavasti en nähnyt potkuakaan, jos näin juoksun jälkeen mitään muutakaan.

 

”Jos haluaa juosta maratonin tasaisissa olosuhteissa,

on se tehtävä juoksumatolla.”

 

Ennakko-odotukset reitille oli positiiviset. Pelkästään jo se, että juostaan vain yksi kierros on hieno juttu. Se takaa, että maisemat vaihtuvat. Ja mitkä maisemat! Lähtö tapahtui Otarannasta ja reitti kulki Otaniemestä Espoon keskuspuiston kautta Kivenlahteen, sieltä Rantaraittia pitkin takaisin Otaniemeen. Juoksualusta oli suuren osan matkaa askel-ystävällistä kivituhkaa. Ensimmäisen puolikkaan loppupuolella ei sanaa ystävällinen voi käyttää. Meren rannassa sijaitseva Tyrskyvuori oli nimensä arvoinen. Jyrkissä nousuissa ja laskuissa oli väännettävä hanaa pienemmälle, jotta loppunkin jäisi vielä hikoiltavaa. Mikään enkkareitti tämä ei tosiaankaan ole. Sanon heti perään, että jos haluaa juosta maratoninsa tasaisissa olosuhteissa, on se tehtävä juoksumatolla.

Matkan varrelle oli jaettu huoltopisteitä noin neljän kilometrin välein, joista löytyi vettä, urheilujuomaa, wc ja ensiapuvalmius. Puolen välin jälkeen sai myös suolakurkkuja ja banaania pahimpaan energiahukkaan. Itse naukkailin myös omia juomiani pisteiden välillä ja viimeisellä kympillä imaisin pikkupussin energiageeliä. Lisänesteytys oli tarpeen, koska keli oli suorastaan kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Vauhdinjako onnistui, vaikka lähtövauhti lähes 700 hengen juoksijaryppäässä oli suhteellisen kova. Jos halusi asettua omalle paikalleen, se olikin tehtävä ajoissa, koska melko nopeasti sukellettiin kapealle metsätielle, jossa ohituspaikat kävivät niukaksi. Oman paikan löytymistä helpottu jänikset, joista kaksi nopeinta kipitti 3:45 loppuajan mukaisesti ja muut tuosta aina vartin verran pidempään, aina viiteen tuntiin saakka. Puolikkaalla matkalla oli tietysti myös omat jäniksensä.

Maalissa odotti kaikkia osallistumismitali, tuotekassi ja virvokkeita. Juoksupaidan jokainen sai jo hakiessaan osallistumisnumeroa. Lisäksi läheinen hotelli antoi tapahtuman aikana 15% alennuksen ruokailijoille, jotka mainitsivat tapahtumaan osallistumisesta ja lähitienoon kylpylään pääsi halutessaan vesijumppaamaan kaksi yhden hinnalla. Pitää sanoa, että me suomalaiset ollaan outoa porukkaa. Äärimmäisen rääkinkin jälkeen pitää päästä ensimmäisenä kahville.

Tapahtumalla on omat facebook sivunsa ja lisätietoa rantamaratonista saa tapahtuman kotisivuilta rantamaraton.fi.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com