Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Huutelua ja vähän muutakin
06.06.2013 11:24 | Mika Kähkönen

Mika kähkönen on Twitterissä. Ei, en kirjoita kolmannessa persoonassa. Sellaiseen en ole riittävän iso suuruus. En ole edes pieni suuruus. Olen suuri pienuus. Sen olen jo todistanut sosiaalisessa mediassa, vaikka en ole vielä päässyt edes kunnolla vauhtiin.

Se on muuten mainio paikka, tuo Twitter. Otin käyttäjätunnukset reilu vuosi sitten ja aluksi oli vaikeuksia löytää mielenkiintoisia seurattavia. Kun heitä alkoi löytyä, yllätti nopeasti runsauden pula ja sitä mukaa kun naksuttelin heitä lisää, ohjelma ehdotti aina vain uusia saman aihepiirin edustajia. Tuo aihepiirihän on tietenkin kirjallisuus ja kirjoittaminen.

Minuakin seurataan, huomasin, mutta monenkin kohdalla läpinäkyvästi itsensä mainostamistarkoituksessa. Yksi hyvä esimerkki näistä tyypeistä on Johnny Ray. Tää on kai joku romanttisten jännäreiden kirjoittelija. Nyt vähättelen, mieshän on Amazonin myyntilistan top 10.ssä useammallakin teoksella. Mikään ei estänyt toimimasta samoin. Nyt en puhu romanttisista trillereistä, vaan itsensä mainostamisesta. Tai miksipä ei romantiikkaakin. Taidan olla jo siinä iässä (vaikka kykenevä olenkin. Olen, olen), että seksielämä on siirtynyt haarojen välistä korvien väliin – suhteessa 30%-70%. (Ei pidä ottaa tosissaan.)

Keitä sitten seuraan? Tällä hetkellä heitä on 132 kappaletta ja edustavat sekä suomalaisia, että ulkomaalaisia kirjailijoita, sanomalehtiä, kustantajia, kirjastoja, toimittajia ja kirjabloggaajia. Kaikkein mielenkiintoisimmiksi on osoittautunut Jon Winokur, joka kerää kirjailijoiden ohjeita kirjoittamisesta ja julkaisee niitä minunkaltaisten iloksi ja Writer's Digest, joka on samalla asialla.

Alussa mainitsin suuren pienuuden. Sillä viittasin kommentointiini. Muutaman kerran olen heitellyt kommentteja tuntemattomien päivityksiin. Viimeisin tapaus sattui, kun kirjailija Pasi L. Jääskeläinen äityi vertaamaan kirjoittamisen vaikeutta elämän vaikeuteen. Hän kirjoitti, että ”kirjojen kirjoittaminen on aivan helvetin vaikeaa mutta silti paljon helpompaa kuin elämä itse. Tavallaan. Tai ei lainkaan. Emmätiiä”. Minä siihen sitten intouduin kommentoimaan, että ”meneppä deletoimaan itse elämää. Killing the darlings. Ehei. Eka versio on ja pysyy”. Kirjailija kaikeksi yllätyksekseni vastasi, väitti tietenkin vastaan. Hänen mielestään me kaikki editoimme muistojamme kaiken aikaa sopivampaan muotoon ja deletoimme juttuja.

Ei olisi pitänyt sillä lailla kyseenalaistaa älykköjen juttuja. Nyt vähän kaduttaa. Sen kuitenkin haluan sanoa, että kirjailijana olen pelkkä raakile, mutta elämän suhteen on toisin. Mietin, onko sitten niin, että jos onnistummekin deletoimaan jonkun ikävän muiston, niin emmekö siis ole eläneet tuota elämän vaihetta? I don't think so, niin kuin Charkie Sheen totesi Hot Shots kakkosessa. Väärät valinnatkin jäävät voimaan, aina siihen saakka, kunnes älyämme ne oikaista. Jos älyämme. Kun edellinen päivä päättyy, on se julkaistu lyhentämättömänä versiona tasan klo 24:00. Totta kai suunnitella voi ja punnita vaihtoehtoja. Tosin suunnittelukin valuu eetteriin. Suunnittelun kohdehan ei varsinaisesti ole vielä elettyä elämää. Sellaiseksi se muuttuu vasta toteutusvaiheessa.

No enpähän olisi tuollaisiakaan miettinyt ilman Twitteriä.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com