Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 Kirjanoppinut vs. kadunmies
12.01.2018 19:14 | Mika Kähkönen

Olen mielenkiintoisen tien päässä. Määränpää on tuttu, mutta reitti vieras. Matkan tekee ainutlaatuiseksi sen pituus, mitä en oikeastaan vielä tässä vaiheessa tiedä. Sen vuoksi on hieman hankala määritellä vauhtia - minne saakka tähtään päivässä, viikossa ja kuukaudessa. Kuinka usein harhaudun päätieltä, tai jään ihastelemaan näkymiä. Mitään uutta en odota kohtaavana, mutta luulen näkeväni vanhat kohteet aivan uudella tavalla. Ehkä löydän oikoteitä, ehkä ohjaudun umpikujaan, mutta yksi asia on varmaa: en aio kääntyä takaisin.

HAHAA! Puhuin tekstin muokkaamisesta. Runollista ja ylevää? Nyt varmaan sorrun kertaamaan samoja arkipäiväisyyksiä, kerroinhan jo edellisessä blogissani NVL.n kirja-arviosta, kuinka se niittasi käsikirjoitukseni lähes kuuden jalan syvyyteen. Jos niin kävikin, kaivoin sen sieltä ylös (runollista), puhalsin multapaakut ja kuivattelin koirankuset, ennen kuin jätjestelin luvut pinkasta erilleen. Varoitus, ontuvat vertaukset jatkuu.

Luin kymmenen ensimmäistä lukua, jäsentelin niiden ydinkohdat tavallaan sisällysluetteloksi ja tartuin käyttökelpoisiin kohtauksiin. Niitä oli NVL.n edustajan nostaman luvun lisäksi kaksi. Kaikki tämä touhuilu toi mieleeni fitness-urheilijan tai jonkun body-bilderin. Ymmärrykseni mukaan nämä kasvattavat peruskuntokautena lihasmassaa, tankkaavat ja pitävät huolta peruskunnosta. Kun kilpailukausi lähestyy, alkaa tehostettu rasvanpoltto, onhan lihasryhmät saatava näyttävästi esille. Olen käsikirjoitukseni kanssa lähestymässä kilpailukautta ja rasva on saatava poltetuksi pinnasta. Kohta tekstistä alkaa erottua kaikki olennainen, siitä riisuutuu jaarittelu, arkipäiväisyys ja liuskoja (lue kiloja) satamäärin. Tehtävä on kohdallani ainutlaatuinen. Koskaan en ole tässä mittakaavassa laittanut uusiksi ensimmäistäkään kirjoitelmaani. Yritän olla taloudellinen ajankäytön suhteen ja tehokas. Ennen kaikkea haluan nauttia matkasta. Hetken aikaa aioin jopa tulostaa kirja-arvioivan kuvan netistä seinälle. En kerro mihin kohtaan suunnittelin nuppineulojen paikat. Luovuin kuitenkin (ja paskat luovuin, jätin sen muhimaan) ajatuksesta, huonetta käyttävät muutkin kuin minä. Silti tietty uhomieli velloo pinnan alla. Pelkästään jo asetelma kirjanoppinut vs. kadunmies, saa rystyseni naksumaan. Kun Viestejä Sarahille on lopulta muokattu ja valmis, on se niin tiivis, ettei siihen imeydy koirankuset, sen enempää kuin kriitikoiden sylkikään.

Maistoin kehän mattoa, mutta nousin ennen kuin tuomari laski kymmeneen. En koskaan tule enää olemaan se sama kirjoittaja, joka olin vielä kolme viikkoa sitten. Tuskin edes sama ihminen.

Tuli kylmät väreet.

(Blogi julkaistu alunperin 22.10.2011)


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com