Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 Nuoren Voiman Liiton tekstiarvio
12.01.2018 19:18 | Mika Kähkönen

Sain viime viikolla Nuoren Voiman Liitosta palautteen romaanikäsikirjoituksestani Viestejä Sarahilta ja ensireaktiona olin luopua koko kirjoitusharrastuksestani.

Nyt kun tuosta päivästä on kulunut jo useampi vuorokausi, on mieli ehtinyt jo leppyä, enkä oikeastaan osaa sanoa mistä olisin suuttunut. Kritiikistäkö? Sitähän juuri hain ja sain. Ehkä kaikkein mykistävintä oli sen määrä. Miten paljon kirjoitustavassani on korjattavaa, miten täytän luvun toisensa perään tyhjänpäiväisyyksillä ja arkisälällä, joka ei itse perustarinaa edistä juuri mitenkään. Yksisilmäisenä tuijotin vain edellä mainitun kaltaisia kuvauksia, enkä nähnyt NVL.n edustajan sanoissa mitään positiivista. Kaiksesta huolimatta luin arvion alusta loppuun, alleviivasin ja ympyröin ydinkohtia ja yritin suhtautua viileästi. Se kannatti.

Ihmisen on mahdollista oppia kaiken ikää. Siitä on tehty tutkimuksia. Joitain aikoja taaksepäin satuin lukemaan niistä sanomalehdestä, jonka artikkelissa todettiin, että aikuisiällä yksi ehkä tärkeimmistä oppimista haittaavista tekijöistä on itseriittoisuus. Ei suostuta myöntämään, että juuri minulla olisi muka vielä jotain opittavaa, että juuri minä en tiedäkään kaikkea ja olen joillain osa-aluella melko lailla kädetön. Tällainen ajattelutapa (huh) on lehtijutussa haastatellun asiantuntijan mukaan yleisempää korkeasti koulutetuilla. Itse olen siis tyhjä kulho, vähän zeniläisittäin ajateltuna. Siis jes!

Tästä riemastuneena tyhjäpäänä olen viimeiset päivät käynyt ahkeraa palaveria itseni kanssa. Sen aiheena on Viestejä Sarahilta-käsikirjoituksen uudelleen muokkaus. Palaan NVL.n  palautteeseen uudestaan ja nautin sen ankaruudesta. Suurin nautinto tulee siitä, että ymmärrän mitä kirjailija, filosofian lisensiaattimies mahtoi tarkoittaa. Tarkoitukseni on repiä käsikirjoitukseni 43 lukua auki, poimia niistä olennainen ja rakentaa koko tarina uudelleen. Laadin suunnitelman, jossa vaihe vaiheelta etenen kohti tekstin kakkosversiota (toivottavasti viimeistä). Parasta on, että luulen tietäväni miten kaikki tapahtuu. Saamani palaute on parasta mitä kirjoittajana minulle on tapahtunut useampaan vuoteen.

Ja muuten, nyt kun tarkastelin jo julkaisemiani omakustanteita Väärin Voitettu- ja Testinuket -jännitysromaania, koen onnistuneeni ainakin viimeiseksi mainitussa teoksessa. Tiedän sen. Sitä mieltä ovat myös lukijani, joilta kerjäsin myötätuntoa sosiaalisen median kautta. Sainkin.

Jos ei nyt kissalle ihan takkia tule, niin ainakin hyvät säärystimet.

(Blogi julkaistu alunperin 9.10.2011)


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com