Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Substralia kainaloon
09.02.2018 16:45 | Mika Kähkönen

Tuomo Jäntti: Verso

Gummerus 2017. 426 s.

 

Eletään tulevaisuudessa. Tai oikeastaan ajankohdalla ei ole merkitystä. Joka tapauksessa Gowiwaksi nimetty luonnonkatastrofi leviää tappaen kaiken elävän edestään. Kaupunkeja nimetään numeroilla, aina sitä mukaa kun ne jäävät katastrofin alle. Sotapäällikkö eversti Thomas Ismantik taistelee katastrofia vastaan, samaan aikaan kun hänen tyttärensä Alis tutkii Kolkamo-nimistä laitosta hallituksen piikkiin. Laitoksessa on hoidettu versottuneita ihmisiä. Tästä päästään itse kirjan fiilistelyn aiheeseen, eli sairauteen, joka laittaa ihmiset kasvamaan horsmaa jo heidän eläessään. He siis ihan oikeasti itävät, versottuvat, eikä aikaakaan kun jo oksat tekevät lähtöjä sormien tyvistä ja käsivarret lohkeilevat kaarnapanssarin alla. Hoitojakin on kokeiltu, mutta säilömiseksihän se menee, niin kuin keskiajalla mielisairauksien kanssa kuunaan. Pois silmistä, pthyi!

Kirjan takakansi mainostaa Versoa kingimäisenä teoksena. Joo, kyllä. Itse nimeäisin sen röllimetsän Avatariksi. Mitähän James Cameron tekisi tarinalle, jos saisi sen käsiinsä, haluaisin nähdä. Jostain syystä mieleen juolahti myös Päättymätön tarina, tuo fantasiaseikkailu teinivuosilta. Siinähän kuvitteellinen maailma on kadota mielikuvituksen puutteesta. Siitä ei ainakaan Tuomo Jäntti kärsi. Hän pistää lukijan koetukselle vaihdellessaan näkökulmia ja tapahtuma-aikoja, näistä jälkimmäisiä ilman erityisiä viittauksia. Ihan itse pitää oivaltaa missä mennään. En pysynyt koko aikaa kärryillä, myönnän ja välillä huomasin lukevani mekaanisesti, kun eksyin miettimään omiani. Sitten jokin kohta tekstissä sai havahtumaan (häh!) ja pakittamaan puoli sivua taaksepäin.

Ovela romaani. Ostin sen Helsingin kirjamessuilta, jossa myös olin kuuntelemassa itse kirjan luojaa. Tämä Äetsän lahja suomalaisille maagisen realismin ja psykologisen kauhun ystäville asuu nykyään Helsingissä. Hän aikuistui Turussa, enkä sano että se olisi toiminut genresuuntauksen innokkeena, en sano. Miksei se johtuisi sitten vaikka hänen työkokemuksistaan kirjastonhoitajana, postinjakajana tai vaikka raitiovaunun kuljettajana. Työelämä tarjoaa tänä päivänä pahimmillaan, tai parhaimmillaan voimakkaita rajatilakokemuksia. Kirjailijan esikoinen Talven hallava hevonen ilmestyi 2015. Voisi lukea joskus.


( Päivitetty: 09.02.2018 17:00 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com