Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Sosiopatiasta
24.11.2018 13:22 | Mika Kähkönen

Martha Stout: Sosiopaatti seinän takana

(The Sociopath Next Door, 2005)

Suom. Risto Mikkonen. Scanria 2018. 304 s.

 

Amerikkalaisen filosofian tohtori, psykologi Martha Stoutin kirja Sosiopaatti seinän takana on ennen kaikkea oppikirja siitä, mihin tasapainoinen, toiset huomioon ottava ja rakastava kanssakäyminen pohjautuu ja mitä sellaiseen vaadittavaa sosiopaateilta puuttuu. Vastaus on: omatunto. Oikeastaan voisin lopettaa tähän. Ehkä kerron kuitenkin vielä jotain tästä kirjasta, jonka seurassa muuten viihdyin. Aihe on kiinnostava ja tohtorin esitystapa helppolukuista ja ymmärrettävää.

Oletko joskus tullut sanoneeksi, kun olet suutuspäissäsi, väsyksissä, äkkipikaisuuttasi, tai pikkupieruissa tullut kohdelleeksi toista ihmistä väärin, että asian suhteen jäi huono omatunto? Minä olen. Oikeastaan se on väärin sanottu. Toteamus on merkki hyvästä omastatunnosta. Se toimii. Osaan katua. Stoutin kirjan mukaan omatunto on velvollisuudentunne, joka perustuu viime kädessä siihen, että on emotionaalisesti kiinnittynyt toiseen elävään olentoon, tai ihmisten muodostamaan ryhmään, tai joissain tapauksissa koko ihmiskuntaan. Se ei ole sama kuin ankara yliminä (se Freudin keksintö), tai että olisi kaikille koko ajan kiva. Sosiopaattikin osaa olla kiva, jos siitä on hänelle hyötyä. Sosiopaatti osaa teeskennellä koko tunnekategorian, jopa niin hyvin, että tunteilu menee överiksi.

Sosiopatiahan on siis persoonallisuushäiriö, jonka yleisyyden määrittely vaihtelee. Stout puhuu neljästä prosentista, siis joka kahdeskymmenesviides meistä. Läheskään aina he eivät ole kansanmurhaajia, tai edes rikollisia. He nyt vain sattuvat olemaan muuten vaan (nyt tulee listaa) kykenemättömiä sopeutumaan yhteiselon normeihin, petollisia ja manipuloivia, impulsiivisiä ja kykenemättömiä suunnittelemaan toimintaansa etukäteen, ärtyneitä ja aggressiivisia, jatkuvasti vastuuttomia, eivätkä he osaa katua. Eikä piirteistä tarvitse edes kaikkien osua, kolme riittää, jos on uskominen Amerikan psykiatriayhdistyksen laatimaa diagnoosijärjestelmää DSM-IV. Ja miksen uskoisi? Pitkään ei tarvitse miettiä, niin tällaisista ihmisistä tulee mieleen esimerkkejä. En silti ole oikea ihminen sanomaan tulkintaani ääneen. Ei renikat riitä. Silti ei voi välttyä törmäämästä silloin tällöin – onneksi harvoin – tunteeseen, joka herää kohtaamisissa. Vastapuolesta saa kylmän ja pinnallisen, ajoittain ailahtelevan vaikutelman. Parasta varoa.

Kaikkein kauheinta on, että pelkkä omantunnon omaaminen ei takaa etteikö ihminen kykenisi hirveyksiin. On valintatilanteita. Pitää valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Saako varastaa nälkään? Omallatunnollakin on sävyeroja ja sokeat pisteensä. Ihminen on johdateltavissa. Meihin nähden määräävässä asemassa oleva lajitoveri osaa vetää oikeasta narusta. Erotuksena sosiopaattiin, tunteva ihminen kärsii jollain tasolla teoistaan. Sosiopaatti ei sairastu sodan jälkeiseen jälkitraumaattiseen stressireaktioon. On kuulemma tutkittu, että sotatilanteessa omallatunnolla varustettu ihminen on saattanut ampua tarkoituksella ohi. Kova paikka, voin kuvitella. Vielä kovempi olisi tilanne, jossa käskyttäjä seuraa toimintaani ja pakottaa tappamaan.

Martha Stout käy teoksessaan läpi myös sosiopatian etiologiaa, eli mistä persoonallisuushäiriö saa alkunsa. Häiriö on pystytty paikallistamaan poikkeavaan aivokuoren toimintaan. Se periytyy, joo, mutta totta kai kasvatuksella ja kulttuurisilla tekijöillä on oma osuutensa. Me kun tykätään leimata laitapuolen kulkijoita, on tähän kohtaan pakko esittää Stoutin tekemä huomio jengirikollisesta: … väkivaltainen jengin jäsen (toisin kuin mahdollisesti hänen sosiopaattinen jengipomonsa) voi tuntea uskollisuutta ja lämpimiä tunteita oman jenginsä jäseniä kohtaan, sekä hellyyttä äitiään ja sisariaan kohtaan. Toki Stout nimeää huomionsa kliseeksi, mutta silti. Kaunis klisee.

Jottei kirjan anti menisi pelkäksi toteamiseksi, antaa sen sisältö kolmetoista sääntöä, joiden avulla pärjää sosiopaattien kanssa. Esitän ne tökerösti pätkittynä: Myönnä, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole omaatuntoa. Luota vaistoon. Älä sitoudu toistuvaan valehtelijaan. Älä luota imartelijaan. Pelko ei ole sama kuin kunnioitus. Älä yritä päihittää sosiopaattia. Vältä heitä. Sääli ja lohduta vain oikeasti kärsiviä. Älä yritä pelastaa sosiopaattia. Älä lähde mukaan sosiopaatin todellisen luonteen salailuun. Suojele psyykeäsi ja elä itse hyvä elämä.

Kirja on Helsingin kirjamessu -hankinta. Jos aihe jäi kiinnostamaan, katso myös kirjablogit Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamasta kirjasta Psykopatia http://mikakahkonen.suntuubi.com/?cat=70 ja Thomas Eriksonin kirjasta Psykopaatit ympärilläni http://mikakahkonen.suntuubi.com/?cat=297.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com