Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
242526272812
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Stephen Booth: Musta koira
22.05.2011 20:13 | Mika Kähkönen

Stephen Booth: Musta koira

(Black Dog, 2000)

Suom. Risto Raitio. Blue Moon 2001. 446 s.

 

Melko tavallisen kuvion mukaan selailin kauppareissulla uutuuskirjoja ja satuttauduin myöhemmin kirjastossa saman kirjailijan esikoisen äärelle. Miksi juuri Stephen Booth? Miksi Musta koira? No, koska sisäkannen arvosteluotteissa sanottiin, että Musta koira upottaa hampaansa lukijaan, eikä päästä irti, sen on taitavasti kehitelty, ratkaisultaan näppärä, tiheätunnelmainen, jännittävä, taitavasti piirretyt henkilöt, oma tyyli... STOP!

Yhdynkö? Siitä seuraavassa.

61-vuotias, entinen toimittaja Stephen Booth on keksinyt konstaapeli Ben Cooperin ja Diane Fryn, jotka selvittelevät nuoren tytön murhaa Pohjois-Englannin Derbyshiressä keskellä Peak Districtin kansallispuistoa. Hän on myös keksinyt porukan vanhoja ukonkoljatteja ja muita kyläläisiä, joita poliisit saavat kuulustella, välillä todistajina, välillä silminnäkijöinä ja tietysti epäiltyinäkin. Koska Ben on yksi kyläläisistä, on miehellä tietenkin myös vapaa-ajan kontakteja heihin - erityisesti todistaja, silminäkijä, epäilty Harry Dickinsonin lapsenlapseen Heleniin. Siitä saakin mukavasti jännitettä. Ja pitäähän muistaa kiistämätön tosiasia, että aina kun mies ja nainen kohtaavat, on mukana seksuaalinen vivahde. Ehkä tiedostamaton, mutta aina se sieltä löytyy. Sama koskee konstaapeli Frytä ja Cooperia.

Ainoa asia mitä Booth ei ole keksinyt, on pohjois-englantilainen luonto. Nyt voidaan lisätä yksi kuvaava sana alun listaan. Luonnon kuvaus on U p e a. Enkä viitsi käydä ihmissuhdekuvauksiakaan haukkumaan, vaikka joissain kohdin niistä sai keksityn vaikutelman. Voiko sitä fiktiivisessä teoksessa edes moittia? Mielestäni voi. On tärkeää, että saadaan syntymään todellisuuden illusio.

Musta koira kuuluu arvoitusromaaneihin. Tässä tapauksessa arvoitus säilyy, mutta ei säväytä. Tiedän, tiedän. Laji on vaikea ja siinä on aivan takuulla jo kaikki nähty ja todettu, joten säväyttäminen on todella kovan työn ja sattumankin takana. Sattumalla tarkoitan kirjoitusprosessia, johon yritin lukiessa samaistua. Olisi hauska tietää oliko Boothilla itsellään jo murhaaja mielessä, kun hän aloitti käsikirjoituksen ja jos ei, niin missä vaiheessa se hänelle itselleen paljastui. Yksi uskomuksistani on, että mitä kauemmin kirjoittaja itsekään ei tiedä murhaajaa, sitä kauemmin se säilyy myös lukijalta salassa. Tietysti olen väärässä. Mikä minä olen mitään sanomaan. Siksipä vetoankin sananvapauteen.


( Päivitetty: 06.03.2014 12:09 )

 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit

Well I been stalking you since I meet you in a bahrorsbep and after reading your books I had a dream that I would meet you again to give you a hug and say thank you for sharing and letting the world enter the World of SUPER-META! and lo and behold, it was her! I saw you again at the Blue Frog lounge downdown Chicago, you came over to the table I was sitting at and asked to borrow a pin and and and, well I handed you a red pin I found laying on the table right in front of me a minute later you brung the pin back, you took pictures with me and the B-day girl, continued to sing and dance, later I hugged you and something made me say I love you in your ear as I let go of the firm grip I had on your person, as my friends and I walked away I thought about the LAWS OF ATTRACTIONS and thanked God for a dream come true.

- JzuGuyfAM - 14.9.2012 05:17





Kommentoi


©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com